Osa 1 01.07.2010
"Luulin sen olevan yleellistä..."
Tässä sitä ollaan, kaukana kotoa, kaikesta tutusta ja turvallisesta. Edessäni pelkkä tyhjä tontti, jonne minun pitäisi perustaa sukuni... Luulin yksin asumisen olevean yleellistä, mutta nyt kaipaan jo kotiin adoptiovanhempieni luokse. Saaneen esittäytyä, olen Veronica. Olen Cocoaberry nimisen suvun kantaäiti, ja ylpeä tuosta tittelistä :)) Kantaäiti, kuulostaa mukavalle!
Jos mikä, niin tämä saisi minut kääntymään takaisin kotiin. (*IIIIIK*) Mutta olen päättäny pärjätä , en aio luovuttaa jo ensimmäisenä päivänä omillani! Onneksi sentään tuo seinä...
Olen päättänyt seuraavaa: Hankin työpaikan ja miehen, joka on todella rikas (Komean! Et saa pilata sukua rumilla geeneillä!) Enköhän sitten saa itselleni joitakin ylellisyyksiä, että voin näyttää pitkää nenää sisaruksilleni, jotka asuvat vielä kotona.
Tämä talo näyttää todella hienolta. Jos pääsen tänne töihin, palkka on varmaan pyörryttävän upea! Päätin heti kysäistä asiaa, ja pääsin journalisti uralle. Tuntipalkka 38 simelonia, ihan hyvä näin alkuun.
Nyt pitäisi vielä se mies löytää. Menin lähellä olevaan puistoon tarkastamaan sinkkumies tilanteen. Tuossa on yksi miesehdokkaista, aika komeakin kaukaa katsottuna. Taidan mennä kysymään puhelinnumeroa kaiken varalta.
Taidan unohtaa sen puhelinnumeron... Harkitsen asiaa, jos mies käyttäisi jotain voidetta ryppyihinsä, en halua ryppyisiä lapsia, joita kukaan ei huolisi. Se olisi cocoaberryn loppu...
Rumia miehiä riitti joka lähtöön kaupungilla, joten päätin käydä kyläilemässä hienon näköisissä rakennuksissa. Mitä isompi talo, sitä enemmän rahaa! (Niinkö luulet?)
Tälläinen sinkkumies tuli avamaan oven yhden aika vaatimattoman pikkutalon ovella. Eikä ulkonäössäkään kehumista erityisen paljoa ollut, mutta puhelinnumeron nappasin mukaan. :))
Kirjastossa käy kaikenlaisia ihmisiä, mutta tällä kertaa kaikki olivat naisia, joten ajattelin lukea vähän puutarhanhoidosta, ettei kirjastoreissu ollut ihan turha.
Oli seuraava aamu, ja adoptioäitini soitti, ja kysyi kuulumisia. Kerroin,että voin hyvin, ja täällä on todella yleellistä! Mutta tässä näette totuuden, halpoja muroja, jotka mutustelen hienosti pytyn päällä. En kuminkaan luovuta! Kyllä sitä rahaa vielä tulee! (ostaisit nyt itsellesi suihkun, sinä haiset!)
Ensimmäinen oikea virallinen työpäiväni! Hyvä kirjoitustaitoni ansiosta saan ylennyksen varmasti ensimmäisenä työpäivänäni. (Unelmat sikseen, et ole ikinä ennen kirjoittanut)
Työpäivä ei sujunut suunnitelmien mukaan, ja työsuoritustasoni oli jo hälyttävästi punaisen puolella. Halusin jotain viihdettä, sillä stressasin koko ajan. Kävin naapurissa kylässä, jos voisin katsoa vähän televisiota, kun sieltä tulee lempisarjani SimDiivaLive. Naapurissa sattuikin olemaan erityisen ystävällinen ja komea mies, joten television katselu jäi toiseen kertaan.
Pian saan ostettua itselleni tietokoneen, jonne voin kirjoittaa tarinota, kyllä pomo sitten muuttaa mielensä ja antaa ylennyksen. Ostin palkkarahoillani suihkun ja altaan, ja tietenkin pöydän, jolle uusi tietokoneeni tulee! (Onnea)
Olen kasvissyöjä, joten ruuaksi kelpaa kaikenlaiset vihannekset. Puistosta löytyi tomaattia ja viinirypäleitä, jotka istutin maahan saadakseni niistä herkullista ruokaa.
Soitin Christopherille (Mies jonka Vera tapsi aikaisemmin) Ja kerroin hänelle tarkkaan missä asun. Mies käveli taloni ohi, ei varmaan ajatellut, että asuisin tuollaisessa röttelössä, vaikka taloni ei ole edes röttelö, vaan pahempi!
Kamala Nälkää... Se oli ainoa asia minkä halusin tällä valokuvalla teille kertoa. (Vera ei taida haluta kertoa, mutta näette itsekin mitä on meneillään)
Aivan ihana aamu! Olemme christopherin kanssa kihloissa! (Christopher jäi yöksi, eikä huolimaton Veronica laittanut miehelle petiä. Chris nukkui maassa. Ilmeisesti tämä ihanan kova ja muhkurainen yö sai miehen pään sekaisin xD)
Juhlapuku muistui mukaan kotoa, ja nyt sillä oli käyttöä. Haluan jo ne yleellisyykset, joten mielestäni ei ole väärin mennä heti tunnin sisällä kihlauksesta naimisiin.
Tällä kuvalla haluan näyttää teille hienon uuden petimme. Nostimme peittoa chrisin kanssa, että näkisitte minkälainen kuviointi siinä on! *Sipuli, Minkälaisia kuvia sä oikeen ottelet, vähän yksityisyyttä...*
Uusi koti Chrisin rahoilla ostettuna! Keittiö ei mahtunut sisälle taloon sitten millään ihmeellä, mutta mikä sen ihanampaa kun olla ulkona auringonpaisteessa ja leipoa kakkuja.. (Niimpä)
Sipuli! Myyn vielä kamerasi huutokaupassa! Onko pakko kuvata, kun oksennan.. Ei kun siis purskuttelen vettä suustani, kun pesin hampaita. (Uskottavaa :) )
Rakkaat Legacyni lukijat! Ilmoitan tälleen virallisesti virallisen kuvan kera, että sukuni saa pian jälkikasvua!
Ryökäle.. Taas näitä kuvia! No, me vain halusimme tarkistaa haiseeko hengityksemme. (Jaa, niin tietenkin, on siihen helpompiakin tapoja)
Patistin Christopherin töihin, koska pian saan itselleni hienon peilin. Kai te ymmärrätte, ettei nainen voi elää kauaa ilman peiliä! (Ainakaan sinä, no en ehkä minäkään..)
Minusta oli tullut ihan erakko, kun raskauden takia ei tarvinnut lähteä töihin. Menin ystäväporukan kanssa kalastelemaan. (Yksikään ystävistäsi ei vaivautunut tulla)
Kalastustuokiomme jäi kesken, kun vauva ilmoitti, että nyt on se aika! (Peukalot pystyyn! Tyttö,tyttö,tyttö...)
Hyvä ystäväni (Taksikuski) Heitti minut sairaalalle, koska kukaan ystävistäni ei ollut lääkäri, eikä olisi osannut auttaa.
Yksi nainen näki minut ja alkoi kirkua ja hyppiä tasajalkaa. Hei haloo, kävelin vain sairaalalle, ei vauva vielö ollut syntynyt!
Viltin värin perusteella osaattekin jo päätellä pikkuiseni sukupuolen, muuta en kerro, kun vasta seuraavalla kerralla!
Seuraava osa ilmestyy nopeasti, ja voin jo luvata että ennen päivämäärää 05.07.2010! Sillä aikaa kommenttia, ja vinkkejä, sillä en ole mikään kokenut legacy kirjoittaja. Linkitystä saa kysyä aina!
